Monelle meistä moottoripyöräily on kesän riemua, auringonpaistetta ja loputtomia asfalttiteitä. Se on vapauden tunnetta ja tuulen huminaa kypärässä. Mutta entä kun pakkanen puree poskipäitä ja tiet peittyvät valkoiseen vaippaan? Voiko moottoripyöräilyn iloa kokea myös Suomen talvessa? Kokemukseni mukaan vastaus on kyllä, mutta se vaatii aivan erilaista asennetta, valmistautumista ja kunnioitusta olosuhteita kohtaan. Talvella ajaminen ei ole vain siirtymistä paikasta toiseen, se on seikkailu, joka tarjoaa ainutlaatuisia kokemuksia ja haasteita.
Ennen kuin edes harkitsee talvella ajamista, on tärkeää olla rehellinen itselleen ja tunnistaa riskit. Suomen talvi ei ole leikin asia. Lämpötila voi painua hyytäviin lukemiin; esimerkiksi Rovaniemellä järjestetyn Arctic Circle Winter Race -tapahtuman kaltaisissa olosuhteissa saatettiin kokea jopa -32 asteen pakkasia. Vaikka kyseessä olikin polkupyöräkilpailu, se antaa hyvän kuvan siitä, millaisia ääriolosuhteita myös moottoripyöräilijä voi kohdata pohjoisessa. Tiet voivat olla petollisen liukkaita mustan jään tai tiivistyneen lumen vuoksi, ja näkyvyys voi heiketä merkittävästi lumisateessa tai pimeyden laskeutuessa aikaisin. Olen itsekin joutunut tilanteisiin, joissa tuttu tie muuttuu talvella täysin arvaamattomaksi. On myös syytä miettiä tarkkaan, onko ajomatka todella välttämätön. Voisiko sen siirtää tai käyttää vaihtoehtoista kulkuvälinettä? Talviajo vaatii edistyneitä ajotaitoja ja rautaista malttia – se ei todellakaan ole aloittelijoiden laji. Jopa kokeneen kuskin on oltava jatkuvasti valppaana ja nöyränä luonnonvoimien edessä.
Jos päätät uhmata talvea moottoripyörän selässä, varusteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Oikeanlainen varustus ei ainoastaan lisää mukavuutta, vaan se on ehdoton edellytys turvallisuudelle. Kylmyys kangistaa kehoa ja hidastaa reaktioita, joten lämpimänä pysyminen on ensiarvoisen tärkeää. Tämä tarkoittaa panostamista niin henkilökohtaisiin ajovarusteisiin kuin pyörän talvivalmiuteenkin.
Kerrospukeutuminen on talviajajan paras ystävä. Ihoa vasten tarvitaan laadukas tekninen aluskerrasto, joka siirtää kosteutta pois iholta. Sen päälle puetaan lämmittävä välikerros, esimerkiksi fleeceä tai villaa. Päällimmäiseksi tulee veden- ja tuulenpitävä ajopuku. Erityistä huomiota on kiinnitettävä raajoihin: lämpimät, vedenpitävät ja riittävän tilavat ajosaappaat sekä kunnolliset talviajohanskat ovat välttämättömät. Olen huomannut vuosien varrella, että sähkölämmitteiset hanskat tai kahvanlämmittimet ovat erinomainen investointi ajomukavuuden ja sormien toimintakyvyn kannalta. Kypärän tulee olla laadukas umpikypärä, jossa on huurtumaton visiiri tai mahdollisuus käyttää pinlock-kalvoa. Kaulan ja kasvojen suojaaminen esimerkiksi kypärähupulla tai kaulurilla on myös tärkeää viimaa vastaan. Äärimmäisissä olosuhteissa motoristien on turvauduttava jopa luoviin ratkaisuihin. Eräälläkin keskustelupalstalla mainittiin humoristiseen sävyyn \”huovutetut kalukukkarot\” osana talvipyöräilijän varustusta – tämä anekdootti, vaikkakin huvittava, alleviivaa sitä, miten vakavasti purevaan pakkaseen on suhtauduttava ja kuinka kekseliäitäkin keinoja saatetaan tarvita herkimpien paikkojen suojaamiseksi.
Pelkkä kuljettajan varustautuminen ei riitä, myös moottoripyörä on saatettava talvikuntoon. Tärkein yksittäinen asia ovat renkaat. Kesärenkailla ei talvella ole mitään asiaa liikenteeseen. Vaihtoehtoina ovat erityisesti talviolosuhteisiin suunnitellut kitka- tai nastarenkaat. Nastarenkaat tarjoavat parhaan pidon jäällä, mutta niiden käyttö vaatii totuttelua ja ne voivat olla äänekkäät sulalla asfaltilla. Kitkarenkaat ovat kompromissi, jotka toimivat paremmin lumella ja kylmällä asfaltilla, ja niiden kumiseos on suunniteltu toimimaan matalissa lämpötiloissa. Olen itse kokeillut molempia, ja valinta riippuu paljon siitä, millaisissa olosuhteissa pääasiassa aikoo ajaa. Rengaspaineita voi joutua hieman laskemaan valmistajan suosituksista lumisilla pinnoilla pidon parantamiseksi, mutta tässä on noudatettava varovaisuutta ja valmistajan ohjeita. Muita hyödyllisiä varusteita ovat käsisuojat, jotka suojaavat käsiä viimalta ja roiskeilta, sekä jo mainitut kahvanlämmittimet. Myös pyörän nesteiden, kuten jäähdytysnesteen, pakkaskestävyys on syytä tarkistaa.
Talvella ajaminen asettaa omat vaatimuksensa niin ajotekniikalle kuin turvallisuuden jatkuvalle huomioimisellekin. Rauhallisuus ja ennakointi ovat avainsanoja.
Talvella ajaminen vaatii erilaista ajotekniikkaa kuin kesällä. Kaiken perustana on ennakoiva ja rauhallinen ajotyyli. Unohda äkkinäiset kiihdytykset, jarrutukset ja kallistelut – kaikki liikkeet on tehtävä pehmeästi ja sulavasti pidon säilyttämiseksi. Turvaväli edellä ajavaan on pidettävä huomattavasti normaalia suurempana, sillä pysähtymismatkat lumella ja jäällä ovat moninkertaiset. Katse on pidettävä pitkällä tiessä, jotta mahdolliset vaaranpaikat, kuten jäätyneet urat, lumikinokset tai musta jää, ehtii havaita ajoissa. Jarrutuksissa on käytettävä molempia jarruja tasaisesti ja progressiivisesti, pyrkien välttämään pyörien lukkiutumista. Tässä ABS-jarrut ovat kullanarvoinen apu, jos pyörässäsi sellaiset on. Erityistä varovaisuutta vaativat myös risteysalueet ja sillat, jotka jäätyvät herkästi. On hyvä tiedostaa myös harvinaisemmat vaarat, kuten \”overflow\”-ilmiö, jota voi esiintyä esimerkiksi jäätyneillä vesistöillä tai teillä ajettaessa: ilmiössä vesi nousee jään päälle lumen alle piiloon ja voi kastella varusteet vaarallisen nopeasti pakkasessa, altistaen hypotermialle.
Turvallisuus on asia, josta ei voi tinkiä. Ennen jokaista talvista ajomatkaa on syytä käydä läpi tietty tarkistuslista. Tarkista aina sääennuste ja tieolosuhteet huolellisesti. Jos olosuhteet vaikuttavat liian vaarallisilta, on parempi jättää pyörä talliin. Pidä mukana ensiapulaukku, ylimääräisiä lämpimiä vaatekerroksia ja täyteen ladattu matkapuhelin varavirtalähteineen. Perustyökalut, kuten rengaspaikkaussarja ja mahdollisesti hinaushihna, voivat pelastaa monelta harmilta tien päällä. On myös erittäin tärkeää kertoa jollekin läheiselle suunnitellusta reitistä ja arvioidusta saapumisajasta, erityisesti jos suuntaat syrjäisemmille seuduille. Nykyaikaiset navigointisovellukset, jotka tarjoavat reaaliaikaista tietoa säästä ja liikenteestä, ovat hyödyllisiä apuvälineitä reitin suunnittelussa ja mahdollisten vaarojen ennakoinnissa. Hyviä vinkkejä talvimoottoripyöräilijöille löytyy onneksi verkosta ja kokeneemmilta harrastajilta, joilta kannattaa kysyä neuvoa.
Vaikka talvimoottoripyöräily kuulostaa haastavalta – ja sitä se onkin – se tarjoaa myös jotain ainutlaatuista. Hiljaiset, lumiset tiet, kirpeä pakkasilma ja upeat talvimaisemat luovat kokemuksen, jota ei kesällä voi saada. On jotain erityistä siinä tunteessa, kun onnistuneesti navigoit haastavissa olosuhteissa ja saavut perille. Talvella ajaminen ei ole pelkkää suorittamista, vaan se on myös yhteisöllinen kokemus. Suomessa on aktiivinen joukko talvimotoristeja, jotka kokoontuvat erilaisiin tapahtumiin. Hyvä esimerkki tästä on perinteinen Talviralli, joka kerää vuosittain yhteen kymmeniä lajin harrastajia jakamaan kokemuksia ja nauttimaan yhdessäolosta. Esimerkiksi helmikuussa 2024 Pieksämäellä järjestettyyn ralliin osallistui noin 40-50 motoristia, jopa ulkomailta asti. Tämä yhteisöllisyys ja jaettu intohimo ovat yksi niistä asioista, jotka tekevät talviajosta niin palkitsevaa.
Joten, onko talvimoottoripyöräily Suomessa mahdollista? Ehdottomasti kyllä. Se ei kuitenkaan ole jokaiselle sopivaa huvia. Se vaatii syvää kunnioitusta talven olosuhteita kohtaan, perusteellista valmistautumista niin varusteiden kuin ajotaitojenkin osalta, sekä ripauksen seikkailumieltä. Mutta niille, jotka ovat valmiita hyväksymään haasteen ja panostamaan turvallisuuteen, talvimoottoripyöräily tarjoaa unohtumattomia elämyksiä ja sen saman vapauden tunteen, jota me motoristit niin rakastamme – vain hieman erilaisessa ja kenties jopa intensiivisemmässä muodossa. Se on tapa kokea Suomen luonto ja vuodenajat aivan uudella tavalla, kahden pyörän päältä, säällä kuin säällä.